Mielenterveyden haasteet eivät ole este työllistymiselle

Helsingin Klubitalon jäsen Pauli Löija kertoo tässä blogipostauksesta mielenterveyskuntoutujien haasteista työelämässä ja niistä ratkaisuista, joita Klubitalot tarjoavat jäsenilleen työllistymisen saralla. Kielteiset asenteet henkilöitä kohtaan, joilla on mielenterveyden haasteita, asuvat edelleen tiukassa sekä väestössä yleisesti että työnantajien keskuudessa. Osan työkyvystään mielenterveyden ongelmien takia menettäneiden on vaikea ylittää osa-aikaisenkin työllistymisen kynnystä. 

Klubitalot pyrkivät tarjoamaan jäsenilleen – mielenterveyskuntoutujille – mahdollisuuksia osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin avoimilla työmarkkinoilla. Näitä siirtymätyöpaikkoja on kuitenkin yhä vaikeampi saada ja säilyttää. Talouden tiukentuessa ensimmäisenä on purettu sopimukset siirtymätyöpaikoista, eikä niitä ole solmittu uudelleen nousukauden koittaessa.

Vuonna 2017 Helsingin Klubitalo etsi joukkorahoituskampanjalla mahdollisuutta perustaa yritys, joka auttaisi mielenterveyden haasteita omaavia osa-aikaisesti työelämään. Eri työnantajien keskuudessa oli kiinnostusta yritystä kohtaan, mutta rahoitus jäi saamatta. Havaitsimme, että jäsenillemme olisi runsaasti työmahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla, jos vain työnantajien työllistämisvelvoitteiden hoitaminen sujuisi nykyistä helpommin.

Klubitalot tarjoavat jäsenilleen tukea työllistymiseen. Kuva: Päivi Lepistö

Mielenterveyskuntoutujat ovat usein arkoja hakeutumaan avoimille työmarkkinoille, koska takeita oman terveydentilan stabiiliudesta ei aina ole. Tästä syystä lyhytkestoiset, osa-aikaiset työsuhteet olisivat erittäin sopivia mielenterveyden haasteita omaaville. On helpompi ajatella jaksavansa töissä pari kuukautta kuin esimerkiksi kokonaisen vuoden.

Lyhytkestoiset työsuhteet ehkäisisivät myös tukiviidakoissa häviölle joutumista. Työkyvyttömyyseläkkeiden lisäksi myönnetyt ansaintarajat ovat varsin pieniä, mutta työtuloina hyvin tarpeellisia ja motivoivia. Pelot eri tukien menettämisestä ovat muodostuneet monille esteeksi työelämään hakeutumiselle.

Klubitalojen siirtymätyöohjelmiin osallistuneet mielenterveyskuntoutujat ovat osoittautuneet erittäin motivoituneiksi työntekijöiksi, joiden sairauspoissaolojen määrä on pienempi kuin ns. terveillä työelämässä olevilla. Kokemus on osoittanut myös, että heitä ja heidän työpanostaan arvostetaan työyhteisöissään.

Pauli Löija

Helsingin Klubitalon jäsen, kokemusasiantuntija

Haluaisitko sinä kirjoittaa blogia? Ota yhteyttä Suomen Klubitalot ry:n Peppiin tai Päiviin, jos haluaisit saada äänesi kuuluville Suomen Klubitalot ry:n blogissa!

Tämä blogipostaus on julkaistu aiemmin Kiipulan Rivakka ote -hankkeen Facebook-sivulla 6.8.2018. Kiipula on mukana toteuttamassa hallituksen kärkihanketta osatyökykyisten työllistymiseksi. Hankkeen tarkoituksena on osatyökykyisten työhönpaluuta ja työllistymistä tukevan toimintamallin kehittäminen. Toimintamalli koskee sekä työelämässä että sen ulkopuolella olevia. Mukana tässä toiminnassa on mm. ESKOT ry, joka on Helsingin Klubitalon taustayhteisö.

 

 

Aktiivimalli on hämmentävä nöyryytysrakenne

1.1.2018 voimaan tullut aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua – myös Klubitaloilla, joiden asiakaskunta on pitkälti osatyökykyisiä tai työkyvyttömiä mielenterveyskuntoutujia. Mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamissa klubitaloyhteisöissä kuntoutujajäsenten aktivointi lähtee yksilön omista taidoista ja tavoitteista, ei pakotteista.

Mitä aktiivimallille kuuluu?

Hallitus ilmoitti huhtikuussa lisäävänsä aktiivimallin mukaista aktiivisuutta kerryttävää toimintaa tarjoavien toimijoiden määrää, mutta edelleen rajaus aiheuttaa epäselvyyksiä. Tämä johtaa hullunkurisiin tilanteisiin, jotka saattavat aktivoimisen sijaan lähinnä lannistaa ja passivoida työttömiä. Työttömyyskassojen yhteisjärjestö vaatii, että aktiivisuusedellytyksen täyttävä toiminta tulisi määritellä nykyistä yksinkertaisemmin ja ymmärrettävämmin. Malliin valmisteilla olevat säädösmuutokset tähtäävät hyvään, mutta voivat pahimmillaan sotkea jo valmiiksi vaikeaselkoista kokonaisuutta entisestään.

Osatyökykyisten auttaminen työmarkkinoille on ollut yksi hallituksemme kärkihankkeista, mutta heille soveltuvat työtehtävät ja tarvittava tuki ovat edelleen kiven alla. Suomen Klubitalot ry:n mielestä kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien mielenterveyskuntoutujien kohdalla klubitalotoimintaan osallistumisen osoittavan todistuksen tulisi riittää aktiivisuuden osoitukseksi myös työvoimaviranomaisille. Tämä tekisi lisäksi aktiivimallin käytännön toteuttamisen helpommin hahmotettavaksi ja sujuvammaksi.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Ongelmia tulkintaan aiheuttaa muun muassa kysymys vapaaehtoistyöstä ja vapaehtoisesta osallistumisesta erilaisiin toimintoihin, ja miten näitä arvioidaan työttömyysturvan näkökulmasta. STEA – jolta valtaosa Klubitalojen rahoitusta tulee – linjaa, ettei vapaaehtoistyö voi velvoittaa osallistumaan mihinkään. Myös Työ- ja elinkeinoministeriön kannalta tämä on ongelmallista, sillä vapaaehtoistyöhön menemättä jättämisestä ei voida esimerkiksi osoittaa karensseja.

Aktiivimallin työllistymistä tukevan toiminnan määrittely on haastavaa

Aktiivimallin vaateet täyttävän, “työllistymistä tukevan toiminnan” määrittely on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi. Kuva: Pexels.

Itse mietin, voivatko taloudelliset hyödyt valtiomme kassaan olla miten suuria, kun useimmilla peruspäivärahaa saavilla käytännössä aktiivimallin syömä raha korvataan toimeentulotuesta ja toimeentulotukimenot kasvavat. Tämä siksi, koska aktiivimalli koskettaa taloudellisesti heitä, jotka ovat ansiosidonnaisella päivärahalla eivätkä voi saada toimeentulotukea. Rekrytointia hoitaville henkilöstöpalvelun osaajille avautuu tässä ehkä jokunen uusi työpaikka: Lisävoimia ainakin kaivattaisiin, kun työnantajat hukkuvat väkipakolla väännettyihin työhakemuksiin.

Elämänhallintaa vahvistavat palvelut

Aktiivimallin tulisi toimia niin, että jokaisella sen hampaisiin joutuvalla olisi realistiset mahdollisuudet ymmärtää vaateet ja myös täyttää ne. Työttömien Keskusjärjestö ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski linjasi mielestäni hyvin tällä viikolla Sosten Politiikan kulmapöytä -tilaisuudessa, että kaikki eteenpäin pyrkivä, yleishyödyllinen toiminta tulisi nähdä aktiivimallin edellytykset täyttävänä. Haapakoski toivoi avarakatseisuutta siihen, kuinka joskus ulkoapäin katsottuna  “kummallisestakin puuhastelusta” voi tulla vielä itse puuhastelijalle ammatti.

Positiivisen tukemisen mallit avuksi aktiivimallin työllistymispoluille

Haapakoski maalaili esimerkkiä työllistymispolusta, jolla sieniharrastaja perustaa sienikerhon ja kerho loppujen lopuksi työllistää “puuhastelijan”.  Korvakorut teki Karvetin Klubitalo Naantalissa. Kuva: Peppi.

Suomen Klubitalot ry:n hallituksen neuvonantaja Esko Hänninen esitti samaisessa Sosten tilaisuudessa, että työllisyyspolitiikan pohjaksi tarvittaisiin positiivisen tukemisen malleja, ei kaikkein heikoimmassa asemassa olevia varten rakennettuja erilaisia nöyryyttämisrakenteita. Hänninen ehdotti myös, että Kela, STM, STEA, TEM sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö rakentaisivat yhteisymmärrystä työttömän työnhakijan työllistymispolusta kokonaisuudessaan. Yhdessä saavutettu poliittinen näkemys tästä polusta veisi pohdintaa kenties eteenpäin.

Sanktiot ja nöyryyttäminen eivät kuntouta tai kannusta ketään. Mahdollisuus osallistua Klubitalojen tavoitteelliseen työpainotteiseen päivään ja erilaisiin opintoryhmiin sen sijaan tekevät meidän mielestämme juuri tätä.

Onko aktiivimalli koskettanut sinua jollakin tavalla? Miten itse lähtisit sitä parantelemaan?

Pohdiskellen,

Peppi

Projektisuunnittelija

Verkon vahviste -hanke

Toipumisorientaatio – Osa 1: Toivo on toipumisessa tärkeintä

Tässä toipumisorientaatiota koskevan blogisarjan ensimmäisessä osassa  Suomen Klubitalot ry:n Päivi kirjoittaa toipumisesta ja toipumisorientaatiosta.

Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toipua. Toipumista tapahtuu siellä, missä voi kokea toivoa ja osallisuutta, missä voi elää merkityksellistä, itselle sopivaa elämää ja missä voi päättää itse itseään koskevista asioista. Toipumisessa on kysymys elämän merkityksellisyyden kokemuksesta. Nämä asiat ovat yhtä lailla mahdollisia myös ihmisille, joilla on mielen sairauksia (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016.)

Mitä on toipumisorientaatio?

Toipumisorientaatioajattelussa kritisoidaan nykyisiä mielenterveyspalveluiden rakenteita. Siinä ajatellaan, että mielenterveyspalvelujärjestelmä estää toipumisprosessin etenemistä, koska järjestelmä pohjaa byrokraattisiin rajoihin, palveluihin on vaikea päästä ja ne ovat usein huonolaatuisia (Nordling 2016.) Toipumisorientaatioajattelun mukaan mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista toipuminen on muutosprosessi, jossa henkilön terveys ja hyvinvointi kohentuvat, henkilö ohjaa omaa elämäänsä mahdollisimman itsenäisesti ja yrittää löytää omia resurussejaan ja oppii käyttämään niitä. (Pandya & Myrick 2013) Toipumisorientaatiossa se, että ihmisellä on psyykkisen tai minkä tahansa muunlaisen sairauden oireita, ei ole este hyvälle elämälle. Toipumisorientaatio korostaa positiivista mielenterveyttä ja ihmisen vahvuuksia ja mahdollisuuksia, ei diagnooseja ja sairautta. (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016)  

Toipumisorientaatioajattelussa kuntoutujan vastuu omasta hoidostaan ja elämästään vahvistuu positiivisesti. Hoito ja kuntoutus muodostuu monipuolisemmaksi ja kokemuksellisuutta ja vertaisuutta hyödynntetään hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa laajemmin (Nordling 2016.)

Toipumisorientaatio puhutti myös SuomiAreenassa. Kuva: SuomiAreena

Ammattilaisen rooli toipumisprosessissa

Toipumisorientaatioajattelun mukaan mielenterveyspalvelujen tehtävä on tukea ihmistä hänen toipumisprosessissaan. Ammattilaisen ja asiakkaan välillä tulee olla yhdenvertaisten ihmisten välinen yhteistyösuhde. Ammattilainen ei anna ylhäältä päin ohjeita miten asiakkaan tulisi elämäänsä elää vaan ammattilainen antaa tukea ja ohjausta, mutta ei yritä hallita toipumisprosessia (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016.) Ammattilaisen tulee auttaa ihmistä hänen omalla toipumispolullaan kohti hänelle sopivaa hyvää elämää. Asiakas on oman toipumisprosessinsa keskiössä, mutta työskentelyssä otetaan huomioon asiakkaan koko elämä. Toivon ylläpitäminen myös hankalina aikoina on ammattilaisen tärkein tehtävä. (Anttinen, Laukkanen & Nousiainen 2016) Toipumisorientaation mukainen työskentelytapa vaatii ammattilaiselta paljon: ammattilaisen on räätälöitävä yksilölliset ratkaisut yhdessä jokaisen asiakkaan kanssa. Toipumisorientaatio saattaa vaatia lisäkoulutusta ammattilaiselle. Käytännössä toipumisorientaatio edellyttää luottamuksellisen yhteistyösuhteen luomista, kuntoutujan tukemista omien tarpeiden,  unelmien ja tulevaisuuden suunnitelmien löytämisessä ja niiden huomioon ottamista hoidon sisällöissä, toipumisorientaatiota tukevan organisaatiokulttuurin olemassaoloa ja mahdollisuutta osallistua ja kuulua erilaisiin yhteisöihin. (Nordling 2017)

Osallisuuden kokemus on toipumisessa tärkeää

Toipumisorientaatioajattelussa osallisuuden kokemuksella on tärkeä rooli. Ihmisellä on luontaisesti tarve kuulua yhteisöihin. Osallisuuden kokemus tarkoittaa kuulumista sellaiseen ryhmään tai toimintaan missä tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi tai jossa voi jakaa omia kokemuksiaan tai tunteitaan. Osallisuuteen liittyy yhteyden luominen ja säilyttäminen ihmisiin, toimintoihin tai asioihin, joita pitää itselle merkityksellisinä. Osallisuus tarkoittaa myös yhteyttä tarvittaviin palveluihin sekä mahdollisuutta osallistua itselle tärkeistä asioista päättämiseen. Kuntoutujan toipumisprosessin kannalta erityisen tärkeä asema on vertaistuella ja kokemusasiantuntijatoiminnalla, koska ne voivat johtaa erilaisiin osallisuuden muotoihin (Nordling 2017.)

Onko järkee vai ei? Kuntoutujan polku työelämään -keskustelutilaisuudessa kuunteli 230 osallistujaa. Kuva: SuomiAreena

Ihminen oman toipumisprosessissansa keskiöön

Toipumisorientaatiosta puhutaan nykypäivänä paljon ja sitä esitetään mullistavanakin uutena ajatteluna.  Se, että ihminen ja hänen oma elämänsä on hänen oman toipumisprosessinsa keskiössä, ei pitäisi  olla “uutta” ajattelua vaan näin olisi pitänyt olla aina. Jokainen ihminen tietää itse millainen elämä on hänelle hyvä elämä. Sitä ei tarvitse ulkoapäin kertoa. Ihmisen näkeminen kokonaisuutena, ei vain diagnoosina tai tapausesimerkkinä, pitäisi olla itsestäänselvyys. Ammattilaisen tehtävänä on tukea asiakastaan kohti hänen itsensä mielestä mielekästä ja hyvää elämää. Vuorovaikutteisuus ja ihmisen kokonaisvaltaisen tilanteen huomioon ottaminen vie varmasti ammattilaiselta aikaa, mutta on paitsi inhimillistä, myös toipumisprosessin kannalta merkittävää. Vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot ovat ammattilaisen tärkein työkalu. Läheiset ihmiset ovat tärkeitä toipumisprosessissa. Samoin vertaisen tuki on tärkeää. Me kaikki voimme yhdessä tehdä arkista mielenterveystyötä kohtaamalla toisemme ystävällisesti ja arvostaen jokapäiväisissä tilanteissa. Se miten erilaisista mielenterveyden häiriöistä puhumme on asennetyötä, jossa ihan jokainen voi vaikuttaa. 

Lähteet: Nordling Esa 25.10.2017. Recovery -toipumisorientaatio, Nordling Esa 31.8.2016. Toipumisorientaation teoreettiset lähtökohdat. Mikä tässä on uutta?  Anna Anttinen, Heini Laukkanen & Suvi Nousiainen  5.10.2016. Toipumisorientaatio.

Iloisin terkuin, Päivi

Projektipäällikkö

Verkon vahviste- hanke

Palvelumuotoilua Klubitalojen työpajassa

Palvelumuotoilu & Klubitalot – Osa 1: Yhdenvertaisuus

Palvelumuotoilulla ja klubitalomallilla on enemmän yhteistä kuin uskoitkaan. Suomen Klubitalot ry:n Peppi kertoo tässä blogisarjassa oivalluksiaan siitä, miksi palvelumuotoilu on erityisen toimiva tapa kehittää juuri Klubitalojen toimintaa. Sarjan ensimmäisessä osassa pureudutaan yhdenvertaisuuden teemaan.

Aluksi: Mitä oikein on palvelumuotoilu?

Palvelumuotoilu (eng. Service Design) tarkoittaa palvelujen ja asiakaskokemuksen suunnittelua ja kehittämistä muotoilun menetelmin. Tämä helpottuu erilaisten työkalujen ja visualisointien avulla. Palvelumuotoilu on myös asenne ja ajattelutapa koko suunnittelua kohtaan. Oleellisinta siinä on asettaa asiakas kaiken keskiöön. Asiakkaan tarpeiden ja toiveiden tutkiminen ja ymmärtäminen auttavat hahmottamaan ihmislähtöisesti, mitä ongelmaa palvelulla todella ollaan ratkaisemassa. Palvelumuotoilu on luonteeltaan hyvin demokraattista; työtä tehdään ruohonjuuritasolla, prosessille oleellisten kohderyhmien edustajien kanssa yhdessä kehittäen ja siitä oppien.

Yhdenvertaisuus on hyvä motivaattori

Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama, demokraattinen yhteisö, ja tämä tekee siitä erityisen avohoidon palveluiden kentällä. Jäsenet ovat koko Klubitalon toiminnan elinehto; he osallistuvat niin toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon kuin arviointiinkin. Mikä siis sopisi paremmin tällaisen toiminnan kehittämiseen kuin yhdessä tekemisen ja kokeilemisen puolesta liputtava palvelumuotoilu?

Kun puhutaan mistä tahansa toiminnan kehittämisestä, ainoa keino saada toimijat todella sitoutumaan muutokseen, on kuulla heidän omia ideoitaan ja antaa heidän vaikuttaa itse muutoksen suuntaan. Tällaiset alhaalta ylöspäin kulkevat ideat ja kokeilut ovat tutkitusti oleellisessa osassa, jos muutosprosesseja halutaan todella juurruttaa paikallistasolle saakka. (esim. Kivisaari & Leväsluoto 2012.)

Palvelumuotoilun lukuisat työkalut auttavat uusien näkökulmien löytämisessä ja ehkä huomaamattakin toistettujen mekanismien murtamisessa. Useimmiten aiheeseen perehtynyt fasilitaattori valitsee kullekin ryhmälle sopivat työtavat, valmistelee työpajat  ja sparrailee niihin osallistujia. Onnistuneen työpajan luovat kuitenkin nimenomaan osallistujat yhdessä, ei fasilitaattori yksin, tai se, joka ryhmässä huutaa kovimmalla äänellä. Samalla tavalla myös Klubitaloilla päätetään niin isoista kuin pienistäkin asioista yhdessä, konsensusperiaatetta noudattaen.

Palvelumuotoilu ja klubitalomalli pohjautuvat molemmat paljon yhdenvertaiseen tekemiseen.

“Mahtavia ideoita, kaverit! Eikä tämän tekeminen yksin olisi yhtään näin hauskaakaan!” (Kuva: Peppi)

Miten tällaista palvelumuotoilun ja klubitalomallin mukaista ajattelua sitten voisi oikein toteuttaa omassa elämässä? Vaikkapa niin, että seuraavan kerran kun huomaat itsessäsi muutosvastarintaa kotona, töissä tai harrastuksissa, pyri oman mielipiteesi läpi runnomisen sijaan selvittämään, mitä mieltä muut todella ovat. Kysy kysymyksiä ja kuuntele perusteluja. Todennäköisesti käy niin, että yhteisen kehittämisen tuloksena syntyneellä ideallanne on paljon paremmat mahdollisuudet toimia.

Kiinnostuitko palvelumuotoilusta? Lue esimerkiksi nämä klassikkoteokset:

  • Schneider, J. & Stickdorn, M. (2014). This Is Service Design Thinking: Basics, Tools, Cases. Amsterdam: BIS Publishers.
  • Hormess, M. E.; Lawrence, A. & Stickdorn, M. (2018). This Is Service Design Doing: Applying Service Design Thinking in the Real World: A Practitioners’ Handbook. O’Reilly Media.

Tai kokeile Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Palmu Inc.in luomaa SDT – Palvelumuotoilun Työkalupakkia.

Entä haluatko oppia lisää klubitalotoiminnasta? Tietoa löydät esimerkiksi täältä. Voit myös käydä vierailulla oman paikkakuntasi Klubitalolla.

Seuraavan Palvelumuotoilu & Klubitalot -blogisarjan postauksen aiheena on yksilöllisyys ja ihmislähtöisyys. Pysy siis kuulolla!

Aurinkoisin terkuin,

Peppi

Projektisuunnittelija

Verkon vahviste -hanke

Suomen Klubitalot ry:n blogi on julkaistu. Tervetuloa!

Me klubitalolaiset itse tiedämme miten hienoja yhteisöjä Klubitalot ovat, mutta Klubitalot ja klubitalomalli eivät ole kovin hyvin tunnettuja oman yhteisömme ulkopuolella. Klubitalotoiminnan laajempi tunnetuksi tekeminen vaatii yhteisen äänemme selkiyttämistä ja yhtenäistämistä, sekä suuntautumista entistä enemmän ulospäin. Tämä blogi on yksi uusi äänitorvemme. Nyt juuri on tärkeää vaihtaa isompaa vaihdetta silmään Klubitalojen tunnettuuden, brändin, viestinnän ja vaikuttamisen osalta. Miksi näin?

Järjestöjä on Suomessa paljon ja niillä on tärkeä rooli

Erilaisilla järjestöillä on tärkeä rooli Suomessa niin terveyden edistämisessä kuin erilaisissa sosiaalisen hyvinvoinnin tehtävissäkin. Yli 800 järjestöä saa vuosittain avustusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta Stealta. Järjestöillä on Suomessa pari tuhatta toimintakeskusta, 37 000 työntekijää ­ja yhteensä yli miljardin euron liikevaihto. (Lähde HS 10.7)

Klubitalot ovat yksi osa tätä laajaa järjestökenttää. Kaikki Suomen Klubitalot ry:n jäsenklubitalot saavat noin puolet rahoituksestaan Stealta ja noin puolet kunnilta. Suomen Klubitalot ry on saanut Stealta rahoituksen myös kolmivuotiseen Verkon vahviste
-hankkeeseen.

Järjestöjen tulee valmistautua uudistuksiin

Toiminnan tunnetuksi tekemisen merkitys korostuu valmistauduttaessa SOTE- ja maakuntauudistusten sekä kuntoutuslainsäädännön kokonaisuudistuksen aiheuttamiin muutoksiin. Näistä syistä Suomen Klubitalot ry:n strategia ja viestintäkäytännöt tulee saattaa muuttuvan toimintaympäristön edellyttämälle tasolle ja vastaamaan uusiin tarpeisiin. Klubitalojen pitää pystyä entistä paremmin tuomaan esiin tuloksensa ja vaikutuksensa ja osata raportoida jäsenten kuntoutumishyödyistä päättäjille ja rahoittajille.

SOTE-uudistus vaatii järjestöiltä myös omavalvontasuunnitelmaa ja tarkempaa laadunarviointia. Myös tätä työtä tehdään Verkon vahviste -hankkeessa.

Suomen Klubitalot ry:n toimisto sijaitsee Helsingin Pasilassa, Järjestötalo 1:ssä

Suomen Klubitalot ry:n toimisto sijaitsee Helsingin Pasilassa, Järjestötalo 1:ssä.

Järjestöt hoitavat usein tehtäviä, joihin valtiolta tai kunnista ei löydy spesifiä osaamista. Palvelut ovat syntyneet usein ­tietyn asiakasryhmän erityisistä tarpeista. Palvelun tuottajalla voi silloin olla ainutlaatuista osaamista juuri tietyn asiakasryhmän tarpeisiin.(HS 10.7.2018) Esimerkiksi Klubitaloilla on ainutlaatuista osaamista osatyökykyisten työllistymisen tukemisen ja opintoihin tukemisen saralla. Tätä emme voi korostaa liikaa.

Sote- ja maakuntauudistus on herättänyt järjestöissä huolta työn jatkuvuudesta. Näin myös Klubitaloilla. Kuntien jakamat järjestöavustukset ovat toiminnalle elintärkeitä. Järjestöt ovatkin ymmärrettävästi huolissaan, miten näiden avustusten tulevaisuudessa käy, kun toimintakenttä muuttuu.

Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax on tehnyt perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon toimeksiannosta selvityksen järjestöjen roolista uudis­tuksen jälkeen. Braxin selvitys osoittaa, että kolmannen sektorin toimijoilla on vastedeskin merkittävä rooli niin yleishyödyllisessä toiminnassa kuin itse sote-palveluissakin.

Yleishyödyllinen toiminta ja sote-palvelut eroteltava

Jos hallituksen sote-malli etenee toteutukseen asti, järjestöt joutuvat erottelemaan toiminnassaan yleishyödyllisen toiminnan ja sote-palvelut. Sote-uudistus vie osan varsinaisista sote-palveluista markkinaehtoiseen kilpailuun, johon yleis­hyödyllinen toiminta ei sovi. (HS 10.7.2018) Klubitalot tarjoavat yleishyödyllisiä järjestölähtöisiä tukitoimintoja. Tässä täytyy olla selkeä, jotta Klubitalojen toimintaa ei sotketa kilpailutettavaksi sotepalveluksi. Kunhan muistamme kertoa tuloksistamme muillekin, kerätä tietoa ja tehdä yhtä hyvää työtä kuin tähänkin asti, Klubitaloilla tuskin on hätää muutoksista huolimatta.

Lähde: Järjestöillä on jatkossakin tärkeä rooli sote-palveluissa. Pääkirjoitus. HS 10.7.2018

 

Päivi

Projektipäällikkö

Verkon Vahviste -hanke