Kaikki kirjoittajan admin@fh artikkelit

Valta vaikuttaa edistää mielenterveyskuntoutujan toipumista

Yhteiseen päätöksentekoon osallistuminen on tärkeä osa mielenterveyskuntoutusta. Valta vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin liittyy itsemääräämisoikeuteen, voimaantumiseen ja kohonneeseen itsetuntoon. Mutta mitä yhteinen päätöksenteko tarkoittaa? Kuinka ihanne toteutuu käytännössä? 

It takes two to tango

Klassisessa artikkelissaan Charles työtovereineen (1997) esittelee päätöksenteon malleja terveydenhuollossa. Perinteisessä auktoriteettikeskeisessä päätöksenteon mallissa terveydenhuollon ammattihenkilö, useimmiten lääkäri, dominoi vastaanottotilannetta ja käyttää osaamistaan diagnosoidakseen potilaan vaivan ja suositellakseen siihen sopivia hoitomuotoja. Pisimmälle vietynä tämä tarkoittaa sitä, että ammattilainen informoi potilasta siitä, mikä hoitomuoto potilaalle valitaan ja koska hoito aloitetaan. Hieman lievemmässä versiossa ammattilainen saattaa antaa potilaalle valikoitua tietoa hoitomuodon valintaa koskevan päätöksenteon tueksi, ja rohkaista potilasta valitsemaan vaihtoehdon, jota ammattilainen itse pitää parhaana. Auktoriteettikeskeisessä mallissa ajatellaan, että ammattilainen ikään kuin varmistaa potilaan parhaan edun toteutumisen.  Ammattilainen päättää lääketieteelliseen tietämykseensä nojaten mikä potilaalle on parhaaksi, osallistamatta potilasta mukaan päätöksentekoon. Potilaan osuudeksi jääkin lähinnä ilmaista suostumuksensa ammattilaisen päätökseen.

Kuluttajakeskeinen päätöksenteon malli syntyi kritiikistä tällaista ammattilaisten ylivaltaa vastaan. Lähtökohtaisena ajatuksena tässä mallissa on, että ammattilainen antaa potilaalle kaiken potilaan tarvitseman tiedon, jotta hän voi itse tehdä omalta kannaltaan toimivimman ratkaisun. Ammattilaisen rooli rajautuu sellaisen lääketieteellisen tiedon tarjoamiseen, mihin potilaalla ei olisi pääsyä ilman ammattilaisen erityistä ammatillista osaamista. Tiukimmillaan ammattilaisen ei pitäisi antaa minkäänlaisia hoitosuosituksia, koska ne saattaisivat paljastaa ammattilaisen omat näkemykset, jotka taasen voisivat vähentää potilaan mahdollisuuksia tehdä omien toiveidensa mukainen päätös.

Harva potilas haluaa ottaa hoitopäätösten tekemisen kokonaan omalle vastuulleen, mutta harva haluaa myöskään jäädä kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle. Jaetulla päätöksenteolla viitataan yhteiseen prosessiin, jossa terveydenhuollon ammattilainen ja potilas osallistuvat hoitovaihtoehdoista päättämiseen mahdollisimman tasavertaisesti. Yhteiselle päätöksenteolle on luonteenomaista, että potilaan toiveita osallistua päätöksentekoon kuullaan, potilaalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoprosessin kulkuun ja potilaan valintoja arvostetaan ja kunnioitetaan prosessin kulussa. Tällaisen yhteisen päätöksenteon mallin mukaisen toiminnan on katsottu lisäävän potilaan sitoutumista hoitoon ja näin parantavan sen tuloksia.

Melisa Stevanovic ja Elina Weiste esittelevät Vois-tutkimushanketta Klubitalojen Eurooppa konferenssissa Aalborgissa Tanskassa marraskuussa 2018. Kuva: Peppi Laine

Yhteinen päätöksenteko vuorovaikutuksena

Yhteisten päätösten tekeminen voi tuntua helpolta. Jokainen on monet kerrat tehnyt päätöksiä yhdessä jonkun toisen kanssa, esimerkiksi puolisonsa, muun perheenjäsenensä tai ystävänsä kanssa kaupassa (Ostetaanko punaista vai sinistä maitoa?), lenkkipolulla (Käännytäänkö oikealle vai vasemmalle?) tai kotona television ääressä (Voitaisiinko vaihtaa kanavaa?). Vuorovaikutusilmiönä aidosti yhteinen päätöksenteko on kuitenkin lähes aina rakenteeltaan jossain määrin monimutkaista.

Yhteisen päätöksenteon alussa yksi vuorovaikutuksen osallistuja tyypillisesti tekee tulevaa toimintaa koskevan ehdotuksen. Kuitenkin jotta tätä ehdotusvuoroa mahdollisesti seuraava päätös voisi olla aidosti yhteinen, on ehdotus muotoiltava ainakin jossakin määrin siten, että siinä esitetään ainoastaan alustava idea. Oleellista on, että ehdotetun toiminnan toteuttaminen todella riippuu ehdotuksen vastaanottajan suhtautumisesta ideaan. Lisäksi, jotta vuorovaikutuksessa voitaisiin rakentaa sellainen päätös, johon kaikki osallistujat osallistuvat samassa määrin, on oleellista, että vuorovaikutuksen osallistujilla on myös oikeus päättää asiasta tässä ja nyt. Joskus käy niin, että yhteiseen keskusteluun tuodusta ideasta on tosiasiassa jo päätetty aiemmin. Samoin saattaa käydä niin, että ehdotuksen pohjalta käydyssä keskustelussa päätös jätetään avoimeksi, mutta että pieni joukko tekee päätöksen vasta myöhemmin, vuorovaikutustilanteen jälkeen. Kummassakaan tapauksessa ei voi puhua aidosti yhteisistä päätöksistä.

Vaikka ehdotusten muotoilu on yhteisen päätöksenteon lähtökohta, kuitenkin vasta ehdotuksen vastaanottajien toiminta on varsinaisesti kuljettamassa vuorovaikutusta kohti yhteistä päätöstä. Aidosti yhteisessä päätöksenteossa ehdotuksen vastaanottajien toimintaa sisältyy kuitenkin lukuisia eri ulottuvuuksia. Aiempi vuorovaikutustutkimus on osoittanut, kuinka aidosti yhteisen päätöksen syntyminen edellyttää, että ehdotuksen vastaanottajat tuovat ilmi tiedollista pääsyään ehdotuksen sisältöön eli esittävät ymmärtävänsä, mistä ehdotuksessa on kyse. Lisäksi heidän tulee nostaa esille samanmielisyyttään ehdottajan kanssa siitä, että ehdotettu idea on toteuttamiskelpoinen, ainakin periaatteessa. Varsinaisen päätöksen syntymisen kannalta erityisen keskeistä on kuitenkin se, että ehdotuksen vastaanottajat osoittavat sitoutumistaan ehdotettuun toimintaan. Usein käy niin, että tiedollisen pääsyn ja/tai “periaatteellisen” samanmielisyyden ilmaisemisen jälkeen ehdotuksen vastaanottajat jättävät ehdotuksen käsittelyn kesken ja siirtyvät keskustelussa seuraavaan asiaan. Päätöstä ei tällöin synny. Vaikka tällainen vastaanottajan toiminta voi tuntua ehdottajan näkökulmasta kurjalta, ehdotuksen suoranainen torjuminen saattaisi kuitenkin tuntua ehdottajasta vielä ikävämmältä. Ehdotusten hienovarainen ohittaminen saa vuorovaikutuksen ainakin kuulostamaan sujuvammalta ja perussävyltään ystävällisemmältä, kuin ehdotusten toteuttamiskelvottomien piirteinen suurieleinen ruotiminen.

Aidosti yhteinen päätöksentekovuorovaikutus on siis pääsääntöisesti rakentunut siten, että ehdotuksen vastaanottaja kantaa päävastuun päätöksenteon eteenpäin viemisessä. Jos ehdottaja itse liian aktiivisesti puskee vuorovaikutusta eteenpäin, hän on vaarassa niin sanotusti “jyrätä” vuorovaikutuskumppaninsa, jolloin päätöksenteon yhteisyys vaarantuu. Jos ehdottaja itse on ideansa ajamisessa liian aktiivinen, tällöin ehdotuksen vastaanottajalta evätään mahdollisuus olla ottamatta ehdotukseen kantaa – eli hylätä ehdotus tavalla, joka ei vaadi häneltä suorasanaista ehdotuksen torjumista, mikä yleisesti ottaen voi olla monille ihmisille vaikeaa. Yhteinen päätöksenteko vaatii näin ollen vuorovaikutuksen jäseniltä kehittynyttä taitoa lukea vuorovaikutuskumppaniensa mielentiloja sekä säädellä oman toimintansa aktiivisuutta suhteessa muiden toimintaan.

Aidosti yhteinen päätöksenteko on oleellisesti sitä, että vuorovaikutuksen osapuolet vuoro vuorolta rakentavat ja ylläpitävät ymmärrystä osapuolten välisen valtasuhteen tasa-arvoisuudesta. Samalla yhteisen päätöksenteon monimutkaisuutta lisää kuitenkin myös se yksinkertainen tosiasia, ettei kaikesta voi, tai edes kuulu, päättää yhdessä (Mitkä sukat laittaisin tänään jalkaani?). Jotta osallistujat päätyvät aidosti yhteiseen päätökseen, heidän on pidettävä koko ajan vuorovaikutuksen “metatasolla” huolta myös siitä, että myös päätökset siitä, mistä asioista ylipäätään keskustellaan yhteisesti, tehdään osallistujien yhteistyönä.

Yhteinen päätöksenteko on aina jonkin verran monimutkaista. Kuva: Pexels

Tutkimusta päätöksentekovuorovaikutuksesta mielenterveyskuntoutuksessa

Yhteisten päätösten rakentaminen on haaste kenelle tahansa, ja tavallista onkin, että aidosti yhteisten päätösten syntymisen sijaan yksi tai muutama osallistuja dominoi vuorovaikutusta ja vaikuttaa päätösten sisältöön muita osallistujia enemmän. Mielenterveyskuntoutuksen kontekstissa aidosti yhteisten päätökset olisivat kuitenkin aivan erityisellä tavalla toivottuja. Kuntoutujien mahdollisuus oikeasti vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin näyttelee tärkeää osaa heidän voimaantumisessaan ja toipumisessaan (Kirby & Keon 2006). Toisaalta kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri mielenterveysongelmiin liittyy usein päätöksenteon vaikeuksia, mikä voi estää yhteisen päätöksenteon toteutumista (Beitinger ym. 2014; Stovell ym. 2016). Kuitenkaan tutkimustietoa siitä, kuinka mielenterveyskuntoutujien ja heidän keskustelukumppaniensa välinen vuorovaikutus todella tällaisissa päätöksentekotilanteissa todella etenee ei juurikaan ole.

Hiljattain käynnistyneessä VOIS-tutkimushankkeessamme tarkastelemme päätöksentekoa suomalaisilla Klubitalolla mielenterveyskuntoutujien ja heidän ohjaajiensa tapaamisissa. Aineiston analyysissa käytämme keskustelunanalyysia, jossa videotallennettuja luonnollisia vuorovaikutustilanteita tarkastellaan yksityiskohtaisesti siten, kuin osallistujat suuntautuvat toistensa toimintaan keskustelun vuoro vuorolta etenevissä sekvensseissä. Omassa tutkimuksessamme kohdistamme päähuomiomme niihin keinoihin, joiden avulla ohjaajat pyrkivät ottamaan mielenterveyskuntoutujat osallisiksi päätöksiin. Toisaalta tutkimuksemme voi nostaa esiin myös sellaisia ohjaajien keskustelukäytänteitä, jotka sulkevat kuntoutujien mahdollisuuksia osallistua tekeillä oleviin päätöksiin. Uskomme, että syvällinen ymmärrys päätöksentekovuorovaikutuksen rakenteista ja käytänteistä voi auttaa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä arvioimaan ja kehittämään omia ammatillisia käytänteitään ja tätä kautta edesauttamaan laajamittaista osallistumista tukevien kuntoutusympäristöjen syntyä.

Stay tuned! www.vois.fi

Kirjoittajat: Melisa Stevanovic & Elina Weiste

Lähteet:

Beitinger R., Kissling W. & Hamann J. (2014). Trends and perspectives of shared decision-making in schizophrenia and related disorders. Current opinion in psychiatry 27(3), 222-229.

Charles, C., Gafnv, A. & Whelan, T.  (1997). Shared decision-making in the medical encounter: what does it mean? (or it takes at least two to tango). Social Science and Medicine 44(5), 681-692.

Kirby M. & Keon W. (2006). Out of the Shadows at Last. Transforming Mental Health, Mental Illness and Addiction Services in Canada. Final Report of the Standing Committee on Social Affairs, Science and Technology. Senate of Canada, Ottawa.

Stovell, D., Morrison, A.P., Panayiotou, M., Hutton, P. (2016). Shared treatment decision-making and empowerment-related outcomes in psychosis: Systematic review and meta-analysis. The British Journal of Psychiatry, bjp-bp.
 

Haluaisitko sinä kirjoittaa blogia? Ota yhteyttä Suomen Klubitalot ry:n Peppiin tai Päiviin, jos haluaisit saada äänesi kuuluville Suomen Klubitalot ry:n blogissa!

 

 

Tykkää ja jaa sosiaalisessa mediassa:

Jäsenestä työvalmentajaksi -Klubitalolla avautuu mahdollisuuksia

Tässä blogipostauksessa Walonkulman Klubitalon työvalmentaja Markku Törnblom kertoo matkastaan Klubitalon jäsenestä työvalmentajaksi. Markun tarina opettaa sen, että kaikki mitä tekee, kannattaa tehdä kunnolla, ja että osallistuminen kaikkiin Klubitalon töihin mahdollistaa vaikka mitä!

Kun ensimmäisen kerran avasin Karjaalla Klubitalo Fontanan oven 14 vuotta sitten, en silloin voinut kuvitellakaan että mihin kaikkeen se johtaa. Sinä kaikkein ensimmäisenä päivänä 2.11.2004 oli Klubitalolla pihatalkoopäivä. Tuosta päivästä alkoi mielenkiintoinen urani klubitalomaailmassa. Äitini opetus minulle lapsena oli, että poikani, kun teet jotain, niin tee se kunnolla. Olen aina pyrkinyt työskentelemään vastuullisesti, näin myös Klubitaloilla. Vuosien aikana minulle on tullut tutuksi kaikki Klubitalolla tehtävät työt. Toimin vuosina 2009 – 2017 Suomen Klubitalot ry:n hallituksen puheenjohtajana. Tämä on mahdollistanut sen, että olen päässyt vierailemaan todella monessa Klubitalossa. Olen päässyt osallistumaan lukuisiin kansainvälisiin klubitaloseminaareihin. Olen myös osallistunut kolmen viikon klubitalokoulutukseen New Yorkissa vuonna 2014. Kaiken kukkuraksi minut valittiin 2016 kesällä HÄMI ry:n puheenjohtajaksi. HÄMI ry toimi taustaorganisaationa aiemmin toimineelle Hämeen Klubitalolle. 

Markku on osallistunut moniin kansainvälisiin klubitaloseminaareihin. Tässä kuvassa Markku on Euroopan Klubitalojen seminaarissa Aalborgissa, Tanskassa 2018. Kuva: Peppi Laine

Miten minusta tuli työvalmentaja?

Talvi ja kevät 2017 oli itselleni todella kiireistä ja haasteellista aikaa. Hämeen Klubitalolla ilmeni yllättäen asioita, joita jouduin jatkuvasti selvittelemään yhdessä HÄMI ry:n hallituksen kanssa. Loppuen lopuksi tulos oli se, että Hämeen Klubitalo sulki ovensa viimeisen kerran 28.4.2017. Tuolloin alusta asti oli selvää, että Hämeenlinnaan etsitään uusi taustayhdistys Klubitalolle ja perustetaan uusi Klubitalo. Eräs Näsinkulman Klubitalon jäsen kertoi minulle talvella, että Sopimusvuori ry olisi kiinnostunut Hämeenlinnan Klubitalon vetämisestä. Niinpä lähdin siis edistämään tätä asiaa. Toukokuussa 2017 tuli tieto Hämeenlinnan kaupungilta, että Sopimusvuori ry on hyväksytty uudeksi Klubitalon taustaorganisaatioksi. Toukokuussa aloimme etsiä yhdessä Sopimusvuori ry:n edustajien kanssa tiloja uudelle Klubitalolle. Kesäkuussa tilat sitten löytyivät. Jo huhtikuussa 2017 tuli mieleeni se, että voisin tehdä vähän töitä uudella tulevalla Klubitalolla. Ilmoitin kiinnostukseni Sopimusvuori ry:n toiminnanjohtajalle. Kesäkuussa laitoin hakemuksen Sopimusvuori Ry:lle. Heinäkuussa minut valittiin työpaikkahaastatteluun.  Heinäkuun lopulla minulle ilmoitettiin, että minut on valittu yhdeksi työntekijäksi Hämeenlinnaan avattavaan uuteen Klubitaloon. 

Markku ja muita klubitalolaisia työskentelemässä Suomen Klubitalojen kevätseminaarissa Porin Yyterissä 2018.

Kaikkiin Klubitalon töihin osallistuminen kannattaa

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 2017 aloitin työvalmentajana Sopimusvuori ry:n Walonkulman Klubitalolla. Itselleni roolin muuttuminen jäsenestä työvalmentajaksi ei ole ollut niin ihmeellistä ja suurta. Ainoa selkeä ero on se, että enää en voi lähteä Kubitalolta silloin, kun haluan. Myös vastuu on erilaista työvalmentajalla. Miksi tämä roolin muutos jäsenestä työvalmentajaksi on edes mahdollista Klubitaloilla? Se on mahdollista siksi, että Klubitalot ovat tasavertaisia työyhteisöjä, ja kaikilla jäsenillä on mahdollisuus osallistua kaikkiin Klubitalolla tehtäviin töihin. Tämä jos mikä mielestäni antaa hyvät valmiudet siirtyä jäsenestä työvalmentajaksi. Olen tosi kiitollinen Sopimusvuori ry:lle, joka on antanut minulle tämän hienon mahdollisuuden siirtyä jäsenestä työvalmentajaksi. 

 Markku Törnblom ,  työvalmentaja, Walonkulman Klubitalo 

Haluaisitko sinä kirjoittaa blogia? Ota yhteyttä Suomen Klubitalot ry:n Peppiin tai Päiviin, jos haluaisit saada äänesi kuuluville Suomen Klubitalot ry:n blogissa!

 

 

 

 

 

 

Tykkää ja jaa sosiaalisessa mediassa:

Ei terveyttä ilman mielenterveyttä

Suomen Klubitalot ry:n Päivi ja Peppi osallistuivat New Yorkissa 8.11.-9.11. järjestettyyn Healthier Longer Lives -konferenssiin. Konferenssi kokosi yhteen yli 270 mielenterveysasioista kiinnostunutta poliitikkoa, virkamiestä, kokemusasiantuntijaa ja sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaista ympäri maailman. 

Ihminen on monimutkainen psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja henkinen kokonaisuus, jonka terveydessä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvä mielenterveys on ihmisen hyvinvoinnin kulmakivi, se auttaa kestämään satunnaista ahdistusta, voimistaa kykyä toimia muuttuvissa tilanteissa ja auttaa kestämään elämään  kuuluvia vaikeita asioita. Monesti psyykkiset oireet ovat ohimeneviä ja ”normaaleja” vaikeissa elämätilanteissa, mutta joskus mieli sairastuu kuten kehokin voi sairastua. On tärkeää, että mielenterveyden häiriöt tunnistetaan ja että niihin saa tukea ja apua. Mielenterveys on avain fyysisen terveyteen. Ihminen, joka voi henkisesti hyvin, jaksaa panostaa myös omaan fyysiseen hyvinvointiinsa enemmän.

On kummallista, että vaikka mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä, niihin silti liittyy syrjintää ja häpeää. Maailmassa on pelkästään masennukseen sairastuneita henkilöitä noin 121 miljoonaa. Pelkästään Suomessa skitsofreniaan sairastuneita henkilöitä on noin 50 000. Persoonallisuushäiriöitä epäillään olevan jopa 13 % väestöstä. Sairastuminen ei siis ole harvinaista eikä sitä tarvitse hävetä tai piilotella!

Mielenterveysongelmat vaikeuttavat hoidon saamista fyysisiin vaivoihin

There’s no health without mental health –Kathleen Pike
Professor & Deputy Director, Columbia University/Global Mental Health WHO Collaborating Centre

Ihmiset, joilla on mielenterveysongelma kuolevat maailmanlaajuisesti noin 10-20 vuotta nuorempina kuin muu väestö. Useimmiten tämä johtuu siitä, että  ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia eivät saa apua fyysisiin vaivoihinsa. Lääkärit ja muu terveydenhoitohenkilökunta eivät välttämättä huomaa fyysisiä oireita psyykkisten oireiden “alta” tai selittävät fyysiset oireet psykosomaattisiksi ja näin ollen oireiksi, jotka eivät vaadi hoitoa. Lääkäri saattaa jopa kysyä psykiatrisesta hoitosuhteesta, kun asiakas tulee valittamaan vaikkapa selkäkipua. Esimerkiksi Intiassa monet lääkärit eivät suostu hoitamaan tai edes koskemaan mielenterveysongelmaista asiakasta. Tämä, jos mikä, on syrjintää. Fyysisten sairauksien lisäksi, ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia kuolevat useammin tapaturmaisesti kuin muu väestö. He myös tupakoivat useammin kuin muu väestö ja sairastuvat tupakoinnin seurauksena (WHO Guidelines 2018).

Ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia joutuvat kokemaan usein syrjintää. Kuvassa konferenssin panelisteja.

Mielenterveysongelmat vaikuttavat ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin

Mental Health is an social issue -Thara Rangaswamy
Co-Founder & Director, Schizophrenia Research Foundation

Mielenterveysongelma vaikuttaa paitsi hoidon saantiin fyysisiin vaivoihin ja sairauksiin, myös ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Mielenterveysongelmat saattavat vaikeuttaa parinmuodostusta ja perheen perustamista. Mielenterveysongelmien kanssa elävä jää useammin vaille kumppania ja perhettä kuin muut. Intiassa, missä avioliitto on todella tärkeässä roolissa, naisten mielenterveysongelmat ovat erityisen vaikea asia. Monesti, kun naimisissa oleva nainen sairastuu, hänet lähetetään takaisin synnyinkotiinsa tai nainen ei pääse avioliittoon mielenterveysongelman takia. Tämä aiheuttaa perheelle taloudellisia ongelmia ja häpeää.

Mielenterveysongelmat vaikuttavat varallisuuteen

There is no wealth without mental health Patricio Marquez
Lead Health Specialist, World Bank

Vuonna 2016 Suomessa terveydenhuoltomenot olivat 20,5 miljardia euroa. Suomessa mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin 5 % kokonaisterveydenhoitomenoista. 5 % on tyypillinen vauraan valtion käyttämä panostus mielenterveysongelmien hoitamiseen. Keskituloiset valtiot käyttävät kokonaisterveydenhoitomenoistaan noin 3 % mielenterveysongelmien hoitoon ja köyhimmät maat 0,5 %.  Suomessa mielenterveyden häiriöiden työkyvyttömyyseläkemenot ovat lähes 670 miljoonaa euroa.

Mielenterveysongelmat vaikuttavat usein myös ihmisen henkilökohtaiseen varallisuuteen
Ihmiset, joilla on mielenterveysongelmia, lopettavat koulunkäynnin keskimäärin aikaisemmin kuin muu väestö. Riski työttömyyteen on muuta väestöä suurempi. Syrjintä ja häpeäleima vaikuttaa mielenterveyskuntoutujien työllisyyteen. Osatyökykyistä mielenterveyskuntoutujaa ei monesti uskalleta palkata esim. sairauspoissaolojen pelossa.

Nuorilla, jotka jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia, ei ole ehtinyt kertyä työeläkettä, joten eläke jää pieneksi.

Ihminen voi kokea yksinäisyyttä myös muiden ihmisten keskellä. Yhteisölliset toimintamuodot kuten klubitalotoiminta ehkäisevät yksinäisyyttä.

Mikä nähtiin ratkaisuksi konferenssissa?

Ihmiset ovat luonnostaan yhteisöllisiä. Kaikilla ihmisllä on halu kiinnittyä yhteisöihin ts. toisiin ihmisiin. Psykiatrisen hoidon lisäksi yhteisölliset toimintamuodot kuten klubitalotoiminta vaikuttaa positiivisesti kuntoutujien kokemuksiin omasta elämänlaadusta ja omasta voinnista. Yhteisö suojaa eristäytymiseltä ja yksinäisyydeltä. Konferenssissa korostettiin monisektoraalisen yhteistyön, siilojen purkamisen ja keskustelun merkitystä. Globaalissa kontekstissa koulutuksen merkitys on todella suuri. Tarvitaan asennekoulutusta ja ihan tietoa siitä, että mielen sairaudet ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet.

Mielenterveydestä puhuminen erillään muusta terveydestä pitää mielenterveysasiat marginaalissa ja mielenterveyden jonain terveyden “osasena” johon ei ole yhtä tärkeää panostaa kuin muuhun terveyteen. Se tarkoittaa myös sitä, että mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon käytetty raha tulee aina olemaan marginaalinen suhteessa fyysisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tulevaisuudessa olisi hyvä, että mielenterveydestä puhuttaisiin osana muutakin terveyttä. Mielenterveydestä puhuminen myös näin ollen  ”normalisoituu” osaksi muuta terveyspuhetta, kun siitä puhutaan samanaikaisesti fyysisen terveyden kanssa.  Ihminen on kokonaisuus, joten keinotekoisten rajojen luominen ei terveydessäkään ole järkevää.

Lähteet: Management of physical health conditions in adults with severe mental disorders. WHO Guidelines ja esitykset, paneelit ja muut keskustelut Healthier Longer Lives -konferenssissa 8.11-9.11. 2018.

Pohtien,

Päivi

Suomen Klubitalot ry

 

 

Tykkää ja jaa sosiaalisessa mediassa:

INSPIS- työ- ja opintoryhmässä saa tukea itsensä kehittämiseen

Tässä blogipostauksessa Karjaalla sijaitsevan Klubitalo Fontanan porukka kertoo minkälainen on Fontanan työ- ja opintoryhmä INSPIS ja mitä inspiraatioon oikein tarvitaankaan. Taito hyväksyä myös epäonnistumiset ja nähdä ne tienä uuteen on tärkeää.

Inspiraatioon tarvitaan uteliaisuutta uusia asioita sekä haasteita kohtaan. Inspiraatio toimii myös perusedellytyksenä sille, että ihminen voi oppia uutta. Usein meillä ihmisillä on taipumusta vähätellä omaa osaamista ja mahdollisuuksia, ja takerrumme samoihin, turvallisiin kuvioihin emmekä uskalla haastaa itseämme. Ihmiset ovat rakennettu niin, että sitä pyrkii saavuttamaan aina tasapainoisen olotilan. Siksi mahdolliset muutokset ovat usein hieman pelottaviakin. Klubitalolla toiminta on tavoitteellista, mutta tavoitteet voivat olla ihan pieniä ja kaikille omanlaisiaan. Pienten tavoitteiden saavuttaminen auttaa kohtaamaan taas isompia haasteita ja muutoksia.

Klubitalon INSPIS -ryhmästä saa uusia ajatuksia itsensä kehittämiseen

Klubitalolla voi kokeilla uusia asioita omassa tahdissa

Robert F. Kennedyn sanoin: ”Vain ne, jotka uskaltavat epäonnistua voivat onnistua.”
Klubitalo antaa hienon mahdollisuuden omaan kasvuun sekä itseluottamuksen lisäämiseen turvallisessa ympäristössä. Klubitalolla voi kokeilla uusia asioita omassa tahdissa, silloin kun niihin itse on valmis.

Itseluottamuksella on suuri merkitys. Itseluottamus tarkoittaa sitä, että uskoo selviytyvänsä siitä mihin ryhtyy ja ymmärtää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hyvä itseluottamus antaa kykyä  olla kiitollinen onnistumisistaan, ja toisaalta myös kykyä hyväksyä epäonnistumisensa. Itseluottamus tuo uskallusta hypätä myös uusiin haasteisiin. Uudet haasteet taas tuovat parhaimmassa tapauksessa arkeen mielekkyyttä, uusia taitoja ja sosiaalisia suhteita tai jopa koulutuksen tai työpaikan!

Klubitalolta saa tukea ja apua myös itseluottamuksen kehittämiseen. Klubitalolla voi vahvistaa omia taitoja ja kehittää niitä eteenpäin. Klubitalo Fontanassa on työ- ja opintoryhmä INSPIS, jonka tavoitteena on hakea yhdessä rohkeutta kohdata uusia asioita. Ryhmässä on mahdollisuus kehittää itseään, jotta askel kohti työtä ja opintoja tuntuisi helpommalta. Näistä saa hyvän pohjan kohdata uusia haasteita ja mahdollisuuksia myös klubitalomaailman ulkopuolella.

Kirjoittanut Klubitalo Fontanan porukka

Haluaisitko sinä kirjoittaa blogia? Ota yhteyttä Suomen Klubitalot ry:n Peppiin tai Päiviin, jos haluaisit saada äänesi kuuluville Suomen Klubitalot ry:n blogissa!

 

Tykkää ja jaa sosiaalisessa mediassa:

Klubitalo on paikka, missä opiskelu etenee

Suomen pohjoisin Klubitalo on Klubitalo Roihula Rovaniemellä. Roihulan jäsenistä opiskelee noin 50 henkilöä. Aktiivisesti Klubitalolla opiskelemassa käy noin 20 jäsentä. Tässä blogipostauksessa työhönvalmentajat Piritta Akujärvi ja Laura Niskala kertovat miten Klubitalo Roihulassa tuetaan jäseniä opiskelussa.

Opintojen tukeminen Klubitalo Roihulassa

Klubitalo Roihulassa on jäseniä (lokakuussa 2018) melkein 250, joista siis viidesosa on opiskelijoita. Roihula on usein se paikka, jossa opiskelu onnistuu silloinkin, kun koulussa, kirjastossa tai kotona opiskelu ei enää etene. Opintojen tukeminen rakennetaan aina yksilöllisten tavoitteiden pohjalta. Roihulassa kartoitetaan rästiin jääneet tehtävät/ syyt miksi opinnot eivät etene ja rakennetaan uusi opiskeluaikataulu. Opiskelijan prosessissa on tiiviisti mukana myös verkostoa mm. oppilaitoksista, mielenterveyspalveluista, Kelalta sekä sosiaalitoimesta ja tarvittaessa myös velkajärjestelyjen puolelta. Opiskelijoiden tukemiseen kuuluu aikatauluista kiinni pitäminen. Tämä tarkoittaa usein soittoja ja viestejä opiskelijoille, jos he eivät ole tulleet Roihulaan sovittuna ajankohtana. Tämä on välittämistä silloinkin, kun opiskelijasta tuntuu, ettei hän itse jaksa ja kukaan ei välitä.

Opintovalmentajien päivät pidettiin 8.11.-9.11. Rovaniemellä. Kuva: Piritta Akujärvi

Opiskelijaryhmässä jaetaan sekä haasteet että onnistumiset

Klubitalo Roihulassa kokoontuu talolla opiskelevien ryhmä kahden viikon välein. Ryhmään osallistuu noin kymmenen jäsentä. Ryhmässä tarjotaan teen ja sympatian lisäksi vertaistukea. Ryhmää luotsaa Roihulan työhönvalmentaja Piritta Akujärvi ja joka toisella kerralla mukana on henkilö opiskelijoiden hyvinvointipalveluista. Opiskelijoiden hyvinvointipalveluiden edustajat tulevat Lapin Ammattikorkeakoulusta ja Lapin Yliopistolta.
Roihulan opiskelijaryhmässä opiskelijat keskustelevat niistä aiheista, jotka ovat heille ajankohtaisia. Aluksi käydään kuulumiskierros, josta nousevat ryhmän keskustelunaiheet. Yhdessä jaetaan niin haasteet ja selviytymiskeinot niiden taklaamiseksi kuin onnistumiset ja ilon aiheet. Viime aikoina on puhuttanut esimerkiksi uni ja sen puute tai toisaalta unen liikasaanti. Melatoniinin laskukaava on tullut tutuksi ja liikuntaakin ovat ryhmäläiset suositelleet toisilleen.
”Ryhmässä saa olla rehellinen ja siellä saa tuntea, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa. Kukaan ei sano sulle että olet ihan p_ska”.

Opiskelijaretriitissä opiskellaan yhdessä, mutta yksin

Lisäksi Roihulassa pyörii opiskelijaretriitti. Retriittejä järjestettiin alun perin noin kerran kuussa, mutta opiskelijoiden toivomuksesta niitä on nykyään viikoittain. Retriitissä opiskellaan Pomodoro-tekniikan avulla, joka on sosiaalinen yksinpuurtamistilaisuus. Pomodoro-tekniikka on Francesco Cirillon 1980-luvulla kehittämä työskentelyn jaksottamistekniikka. Siinä keskitytään työskentelemään itsenäisesti (ja hiljaisesti) 25 minuutin ajan, jonka jälkeen pidetään viiden minuutin tauko. Retriitissä opiskelujaksoja on yleensä yhteensä neljä. Neljän jakson jälkeen pidetään pidempi tauko (noin 10-20 minuuttia).
Jokainen opiskelija on miettinyt etukäteen tehtävän, jota työstää retriitin aikana. Työskentelyjakson aikana puhelimet ovat äänettömällä eikä myöskään sosiaaliselle medialle anneta tilaisuutta vallata keskittyneen opiskelijan mieltä. Tauon aikana noustaan pois työn äärestä, jutellaan toisten kanssa ja juodaan vaikkapa kahvit. Jos haluat kokeilla Pomodoro-tekniikkaa kotona, Työterveyslaitoksen Fokuskello-sovelluksen saat esim. tästä linkistä.  Puhelimeen on myös saatavilla erilaisia Fokuskello-tyyppisiä appeja.

Usein opiskeluissa, kuten muussakin tekemisessä, hankalinta on aloittaminen. Retriitissä aloittaminen helpottuu ja ryhmä muodostaa positiivisen sosiaalisen paineen, joka ohjaa työskentelyä. Ryhmä luo imun, joka vie mukaansa! Myös niille opiskelijoille, joilla on haasteita tarkkaavaisuuden kanssa, Pomodoro on oiva tapa työskennellä. Työjaksot eivät ole liian pitkiä ja pakolliset tauot virkistävät mieltä ja kehoa. Erään opiskelijan sanoin: ”Oli helppo rauhoittua työn ääreen. Tekniikka oli hyvä rytmittämään työtä, vaikka ajatus olisi jäänyt kesken siihen pääsi heti tauon jälkeen kiinni”.

Klubitalolla opiskellaan myös erilaisia opiskelutekniikoita. Kuva: Piritta Akujärvi

Klubitalossa opiskelijoiden onnistumisia juhlitaan

Jokaisessa hommassa on nurjatkin puolensa, paitsi Roihulassa!
Joka viikko Roihulassa on Onnarikahvit, jolloin kuka tahansa jäsenistä voi kirjoittaa nimettömänä lapulle jonkin onnistumisen tai asian mistä on tullut hyvä mieli. Laput luetaan ääneen kakkukahvien äärellä ja lopuksi aplodeerataan. Onnareilla on kuultu myös hienoja oivalluksia ja onnistumisia opiskelujen suhteen. ”Pääsin lopultakin läpi tentistä!”
Jokaisen valmistuneen opiskelijan kunniaksi meillä järjestetään valmistujaisjuhlat. Nämä ovat merkittäviä tapahtumia niin opiskelijoille, työntekijöille kuin koko Klubitalon yhteisölle. Joskus Klubitalo on ainoa paikka missä opiskelijoiden valmistumista juhlitaan ja se tekee juhlista erityisen koskettavia.

Kirjoittajat: Työhönvalmentajat Piritta Akujärvi ja Laura Niskala

Haluaisitko sinä kirjoittaa blogia? Ota yhteyttä Suomen Klubitalot ry:n Peppiin tai Päiviin, jos haluaisit saada äänesi kuuluville Suomen Klubitalot ry:n blogissa!

Tykkää ja jaa sosiaalisessa mediassa: